
Historical records matching Edith Södergran
Immediate Family
-
mother
-
father
-
stepmother
About Edith Södergran
Edith syntyi huhtikuussa 1892 perheen ainoana lapsena. Sinä kesänä Pietarissa raivosi paha koleraepidemia, ja perhe muutti Pietarista Raivolaan. Äidinisä Gabriel oli ostanut sieltä Helena-tyttärensä nimiin suuren huvilan. Edithin isä Matts oli saanut paikan sahan esimiehenä ja ryhtyi tämän ohessa omiin liiketoimiin, jotka epäonnistuivat täysin. Isoisä Gabriel kuoli 1896 ja jätti tyttärelleen huomattavan perinnön.
Matts-isä ei osannut hoitaa raha-asioita, ja pian oli Helenan perintö huvennut. Matts lohduttautui alkoholilla ja puolisoiden välit kiristyivät, sillä rahahuolet aiheuttivat jatkuvasti erimielisyyttä. Edithin isää painoi lisäksi alemmuudentunne puolisonsa rinnalla. Avioliiton ristiriidoissa Helena-äiti keskittyi yhä enemmän kirjallisiin harrastuksiinsa ja ainoan lapsensa "Pupin" eli tyttärensä Edithin hellimiseen. Aikalaiset kertovat hänen suorastaan jumaloineen tytärtään. Kun äidinäiti kuoli 1902, muuttivat Edithin äiti ja Edith perinnön turvin Pietariin, jossa Edith aloitti koulun St. Peter-Schulessa, joka oli luterilainen ja saksalainen tyttökoulu. Tämä keisarikunnan pääkaupungissa sijaitseva koulu oli arvostettu tehokkaan ja monipuolisen opetusohjelmansa ansiosta.
Matts-isä jäi asumaan Raivolaan. Matts vilustui tammikuussa 1904: hän ei välittänyt kylmettymisestään, mutta itsepäinen yskä vain jatkui. Viimein toukokuussa 1906 lääkärit totesivat keuhkotaudin alkaneen ja Matts lähetettiin Nummelan parantolaan Suomeen. Edith kävi tapaamassa isäänsä useaan otteeseen ja yritti hellästi hoitaa tätä. Toukokuussa 1907 isä lähetettiin takaisin kotiin parantumattomasti sairaana, ja Matts kuoli Raivolassa syksyllä 1907. Edith oli 15-vuotias isänsä kuollessa.
Ensimmäiset todisteet Edithin runojen kirjoittamisesta ovat vuodelta 1907. Äidin kertoman mukaan Edithin pöytälaatikot olivat "täynnä runoja". Vuosina 1907-1909 hän kirjoitti pieneen mustaan vihkoonsa yhteensä 225 runoa. Näistä runoista suurin osa on kirjoitettu saksan kielellä, kymmenesosa ruotsin kielellä, yksi venäjäksi ja viisi ranskaksi.
Syksyllä 1908 Edith vilustui ja sitkeä yskä ei tuntunut hellittävän. Uudenvuodenpäivänä 1909 hänellä todettiin tuberkuloosi, ja tammikuun lopulla 16-vuotias runoilijatyttö lähetettiin Nummelan parantolaan Suomeen. Samaan paikkaan, jossa hänen isänsä oli ollut hoidettavana talvikauden 1906-07. Isä oli kuollut tuberkuloosiin syksyllä 1907. Edith oli käynyt katsomassa isäänsä pari kertaa ja saanut parantolakammon. "Sairaat siellä vain odottavat väistämätöntä kuolemaa", oli hän tuolloin todennut. Edith oleskeli Nummelan parantolassa jaksottain, kävi välillä suorittamassa ylioppilastutkintonsa ja paranteli suomen kielen taitoaan.
Kun tauti ei näyttänyt hellittävän, päättivät äiti ja tytär lähteä Sveitsiin syksyllä 1911. He muuttivat Arosasta jo tammikuussa Davosiin, koska Edithin alakuloisuus ja yskänkohtaukset vain pahenivat. Davosissa Edith keskittyi englannin kielen opiskeluun ja englantilaisen kirjallisuuden harrastamiseen. Lisäksi hän opiskeli italiaa niin paljon, että hän pystyi lukemaan Danten "Jumalaisen näytelmän" alkukielellä. Sen lukeminen teki häneen syvän vaikutuksen, mikä näkyi myöhemmin hänen runotuotannossaan.
Södergrenit palasivat Suomeen keväällä 1913. He siirsivät kirkonkirjansa Kivennevalta Närpiöön, koska Kannaksella liikkui huhuja, että Viipurin läänistä osa siirrettäisiin Pietarin kuvernementtiin. He eivät halunneet muuttua Venäjän kansalaisiksi. Vasta 1921 he kirjoittautuivat takaisin Kivennavan Raivolan kylän kirjoihin.
Kesällä 1914 Edith rakastui Terijoella asuvaan sivistyneeseen, häntä 16 vuotta vanhempaan ja naimisissa olevaan mieheen. Runoilijan luonteen pohjimmaisena virtana oli väkevä erottisuus. Tämä vire sai ravintoa Terijoella alkaneesta suhteesta. Rakastettu joutui lähtemään Terijoelta talvella 1915, kun hänet komennettiin venäläiseen kenttäsairaalaan. Edithin vointi huononi, mutta hän ei suostunut lähtemään parantolaan - koska elämä on lyhyt, kuolema voi tulla milloin hyvänsä eikä voi kuolla kokematta rakkautta.
Suomen tapahtumat 1917-1918 koskettivat läheisesti Södergraneja, sillä Raivolassakin oli suuria taisteluja. He joutuivat luovuttamaan huvilansa valkoisen puolen esikunnan käyttöön. Pahin isku tuli marraskuussa 1917, kun heidän jokapäiväisen leipänsä perustana olevat venäläiset arvopaperit mitätöitiin vallan vaihtuessa. Heillä oli enää huvilansa, sen vuokraamisesta saadut tulot ja mitä huvilan puutarha tuotti. Tämän vuoksi Edith halusi runojaan julkisuuteen voidakseen saada ruokaa äidilleen ja itselleen.
Pahenevan sairauden, toistuvien hoitojaksojen, epävakaiden olojen ja köyhyyden keskellä Edith julkaisee useita runokokoelmia. Hän jatkaa kovasta arvostelusta huolimatta. 1919 hän viimein löytää runojensa merkittävimmän puolustajan, Dagens Pressin arvostelija Hagar Olssonin. Tammikuussa 1920 Edith joutuu espanjalaistaudin kouriin, ihmeekseen hän toipuu siitä, Huhtikuussa hän kirjoittaa Hagarille koettaneensa hankkia ruokaa myymällä hajuvesipullon ja pitsialusvaatekerran. Sitten hän yllättäen saa Ringin 1000 markan stipendin Holger Schildtin avustuksella. "Tällä rahalla elämme loistavasti kaksi kuukautta!", runoilija kirjoitti riemastuneena.
Vuoden 1920 lopulla ilmestynyt runokokoelma jää Edithin viimeiseksi. Hänen osakseeen saama arvostelu on niin masentavaa ja murhaavaa, että runoilija päättää vaieta iäksi. Tämän päätöksen tehtyään Edith ryhtyi järjestelmällisesti tuhoamaan käsikirjoituksiaan, kirjeitään ja päiväkirjojaan. Äiti, joka ihaili tytärtään rajattomasti, piilotteli Edithin papereita - suureksi onneksi jälkipolville.
Talvikausi 1922-23 oli hyvin vaikea, verensyöksyt jatkuivat. Juhannuspäivänä kello kahdeksan illalla Edith Södergran kuoli vain 31-vuotiaana. Södergranien huvila oli Raivolan ortodoksisen kirkon vieressä, sieltä Edith sai hautapaikan vadelmamaansa naapurissa.
Edith Södergranin runokokoelmat saivat aikalaisilta raakaa ja ivallista arvostelua, mutta nyt tämä herkkä runoilija on arvostetuimpia ja tunnetuimpia suomalaisia naisrunoilijoitamme.
Lähde: Edith Södergren s. 266-284. Caius Kajantin kirjoittama lyhyt elämäntarina teoksessa Kiehtovia naiskohtaloita Suomen historiasta (1999). Elämänkuvaukset ovat alun perin ilmestyneet lehtiartikkeleina 1972-1976.
http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/4814/:
Lyriikan uudistaja ja pohjoismaisen modernismin uranuurtaja Edith Södergran on kansainvälisesti tunnetuin ja tutkituin suomalainen runoilija, vaikka eläessään hän ei juuri saanut arvostusta pienen suomenruotsalaisen modernistipiirin ulkopuolelta. Ajatukset kaikkien arvojen uudistamisesta ja voimakkaasta luovasta yksilöstä yhdistyivät Södergranissa aikakauden "uuden naisen" emansipatorisiin tuntoihin. Södergranin suppeaksi jäänyt visionäärinen ja ilmaisultaan radikaali tuotanto on välittänyt pohjoismaiseen lyriikkaan eurooppalaisia moderneja virtauksia, symbolismia, ekspressionismia ja venäläistä avantgardea.
О Edith Södergran (русский)
Эдит Сёдергран — шведскоязычная финская поэтесса, классик шведской литературы модернизма XX века.
Edith Södergran's Timeline
1892 |
April 4, 1892
|
St. Petersburg, Russia (Russian Federation)
|
|
1923 |
June 24, 1923
Age 31
|
Raivola, Kivennapa, Finland
|
|
???? |
Kivennapa, Finland
|