Jepulis Benjamin

• s: http://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=1602...
• ...
• https://keskustelu.kauppalehti.fi/5/i/keskustelu/thread.jspa?thread... -- "Pakko muullekin maalle tiedottaa. Ilmaisjakelulehdessämme oli äänestys kaikkien aikojen lahtelaisesta, jonka voitti ylivoimaisesti Jari Litmanen. Itse äänestin Jepulis Benjamia (tai Jepulis Penjami) ja hän tulikin kuudenneksi tuossa kisassa, joten oli meitä muitakin kyseisen originellin takana. Lehden näköisversioon tästä http://www.e-pages.dk/uusilahti/290/ (kts. sivu 4) ja Litmasen haastatteluun tästä http://www.uusilahti.fi/jutut/lahesta/2015/12/16/jari-litmanen-on-k...

Ulkopaikkakuntalaisille tiedoksi, että Jepulis Benjamin oli aikoinaan Lahdessa sontakuskina ja tyhjenteli talojen huusseja. Kerran, kun yksi mamselli valitteli tyhjennyksen ja kuljetuksen kalleutta, niin Jepulis oli kaatanut kuormansa mamsellin pihalle ja sanonut: Pidä sitten paskas! Toisen jutun kuulin hänen normaalia ahkerammasta lestin tyhjentämisestään yleisillä teillä kärryillä liikkuessaan. Kun paikallinen poliisi oli huomauttanut siitä, niin Jepulis pisti vajaan pullon paskakasan sisälle eikä konstaapeli tietenkään ruvennut todisteita esiin kaivamaan. ___________________________________________

Kaikki alapuolella oleva on lainausta. ___________________________________________

Jepulis Penjamista kertoo elävästi ja hauskasti Jorma Kujala teoksessa Jepulis Penjami ja onnenlehdet : taustaa Löylynlyömä ja esivalta - taustaa näytelmän päähenkilöistä. Lahti, 1995:

"Jepulis Penjami oli Asikkalan Särkijärvellä vuonna 1884 syntynyt Daavid Ahola. Hänen äitinsä Henriikka Ahola oli naimaton, senpä vuoksi poikaa kutsuttiin "ryökkynän Taavetiksi". Daavid eli Taavi vietti nuoruusvuotensa Särkijärvellä, muutti sitten työmieheksi Hillilään vuonna 1903 ja sieltä Lahteen, jossa hänen ammatikseen mainittiin "hevosmies". Lahteen muutettuaan Taavi asusteli aluksi Mattilanmäellä ja myöhemmin, yksinäinen mies kun oli, kokolailla hatarissa ulkorakennuksissa Saksalassa. Lahdessa ollessaan häntä kutsuttin nimellä Jepulis Penjami.

Hän oli merkittävä tekijä kaupungin hygienian ylläpitäjänä. Hänestä tuli näet yksityisyrittäjä, sontakuski, joka tyhjensi ravintoloiden ja talojen käymälät sekä likakaivot. Jätteet hän kuljetti Köllin talon pellolle Jalkarantaan. Näin Jepulis oli hyödyksi sekä kaupungille että Köllin talolle.

Jepulis oli luonteeltaan äkkipikainen, kiivas ja arvaamaton. Hänen toimiaan ei voitu ennakoida. Periaatetta, että asiakas saattaa edes joskus olla oikeassa hän ei alkuunkaan tunnustanut. Jepuliksen määrättyä kuljetuksen hinnan, se oli viisainta maksaa mukisematta ja välittömästi. Muutoin kärryn perälauta avautui salamannopeasti ja litkuinen, tuoksuva lasti hulahti pihalle, joskus jopa portaillekin. Toimitusjohtaja körötteli hevosineen tiehensä herjoja huudellen.

Jepulis oli originelli, josta liikkui monia tarinoita. Hän pyrki näkymään kaupunkikuvassa ajamalla kuormineen näyttävästi kaupungin halki ja tietysti Aleksanterinkatua pitkin. Joskus hänen perässään juoksi suuri lapsilauma pilkkasanoja huudellen.

Lahtelaiset nimesivät Jepuliksen väliin oopperalaulajaksi, välistä kansanlaulaja Daavidiksi. Kerrotaan, että Jepulis pääsi esiintymään dosentti Väisäsen toimittamaan Yleisradion suoraan lähetykseen 1930-luvulla. Hänen tuli esittää kansanlauluja. Ennakkosensuuri petti kuitenkin pahemman kerran. Esityksestä tuli katastrofi. Vaikka sävelmä olisi vielä käynyt laatuun, niin sanoitus ei sitten ollutkaan julkaisukelpoista. Suora lähetys jouduttiin välittömästi katkaisemaan ja jatkamaan äänilevymusiikilla.

Laulajan maineen Jepulis oli saanut siitä, että hän aamuvarhain Kärpäsen mäkeä alas tullessaan lasketti hevosellaan täyttä laukkaa ja lauloi voimansa takaa kiljuen. Kärryt hyppelehtivät mukulakivillä ja pyörien raudat iskivät tulta. Laulujen sanat olivat Jepuliksen omaa persoonallista tuotantoa. Talojen kohdalle tullessaan hän rauhoitti menonsa. Mytäjäisten asukkaat voineet tarkistaa kellonsa Jepuliksen ylittäessä rautatiesillan; kello oli silloin tasan 5. Näin kertoo Arvo Laajarinne kirjassaan "Tallinpassi".

Sananparressa sanotaan, että mies on työnsä näköinen. Jepulis todella oli sitä. Työssä ryvettyneitä vaatteitaan hän vaihtoi aniharvoin. Niinpä ihmiset olosuhteiden pakosta pyrkivät pitämään häneen tietyn hajuraon. Kerrotaan, että kun Jepulis ilmaantui asiakkaita täynnä olevaan "Lounas" -nimiseen kahvilaan, sali tyhjeni välittömästi. Samoin kävi "Vesijärven saunan" lauteilla.

Asikkalan kirkonkirjoissa on hänen ammatikseen mainittu "hevosmies". Lisäys "löylynlyömä" seurasi hänen henkilötietojaan uskollisesti aina 10 vuoden väliajoin vaihtuneista kirkonkirjoista huolimatta. Eräs iäkäs lahtelaismies totesi ykskantaan: "Vai niin, tais olla viisaampi kuin moni muu". Tämä mielipide ei ollut vallan harvinainen kansan keskuudessa.

Oli niin taikka näin, joka tapauksessa Jepulis Penjami olis tavallisesta lahtelaisesta jyrkästi poikkeava yksilö, jolla oli oma elämänfilosofiansa. Eipä ihme, että äiti Henriikka oli kertoillut asikkalalaisille, että "min poikain on Lahles iso herra". Jepulis Penjami vietti elämänsä viimeiset vuodet Asikkalassa ja kuoli vuonna 1951."

Teoksessa Päijät-Hämeen tutkimusseuran vuosikirja 1998, Heini Moision artikkelissa Jepulis Penjami, (s. 62 - 69) Tapio Tommola kertoo, että Taavi Ahola sai lisänimensä omasta sutkautuksestaan:

"Kun Taavetti palasi Helsingistä takaisin Särkijärvelle hän halusi osoittaa osaavansa slangia ja tervehti: "Jepulis Penjami, olethan lihonut, viisastunut ja pulskistunut" saman mäen kupeessa asuvaa mökkiläistä, Benjamia . Samoin Ylä-Talon Kallelle: "Jepulis Kaussi, olethan lihonut, viisastunut ja pulskistunut". Taavetti oli kaupunkilaistunut."

Jepulis Penjamista löytyy lisää tietoa seuraavissa teoksissa:

Meillä Lahdessa : muistoja omasta elämästä. Toimittanut Pekka Laaksonen. Helsinki : Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1997: s. 241 - 245.

Laajarinne, Arvo: Tallinpassi; julk. Lahden museolautakunta, Lahti-seura. Lahti 1984. s. 175 - 178.

http://kaupunginkirjasto.lahti.fi/vellamo/arkisto.php "