Rolf Wilhelm Stewen

Kenraaliluutnantti Rolf Wilhelm (Wille) Stewen kuoli Naantalissa 10.8.2012 nopeasti edenneeseen sairauteen 84 vuoden ikäisenä.

Wille Stewen syntyi Vilppulassa 15.9.1927. Jo nuorena koulupoikana hän oli mukana suojeluskuntatoiminnassa ja Jatkosodassa vuonna 1941 lähettinä rintamaesikunnassa. Siellä hänet palkittiin 2. luokan Vapaudenmitalilla. Hän oli Tammenlehvään oikeutettu sotaveteraani. Wille Stewen valmistui ylioppilaaksi Töölön yhteiskoulusta vuonna 1946 ja suoritti välittömästi sen jälkeen varusmiespalveluksensa Uudenmaan Rakuunarykmentissä. Vaikka sotiemme jälkeisinä vuosina upseerin uralle antautuminen ei ollut helppoa, Wille Stewenille se oli luonteva ratkaisu. Jo Kadettikoulussa hän yleni kurssitovereitaan johtavaksi kadettivääpeliksi.

Ratsastukseen innostuneena hän aloitti virkauransa vänrikkinä vuonna 1948 Hämeen Ratsurykmentissä ja kurssilla Ruotsin armeijan ratsuväkikoulussa. Ennen Sotakorkeakoulua Wille Stewen ehti palvella vielä viisi vuotta Reserviupseerikoulussa kouluttajana. Yleisesikuntaupseerin tutkinnon jälkeen kapteeni Stewen määrättiin vuonna 1959 Uudenmaan Prikaatiin. Siellä hän palveli yhteensä yli kymmenen vuotta edeten komppanian päällikön ja pataljoonan komentajan tehtävien kautta lopulta everstinä prikaatin komentajaksi. Välivuosina majuri Wille Stewenin uraa jaksottivat opinnot Englannin armeijan esikuntakoulussa ja toiminta sotilasasiamiehen apulaisena Lontoossa.

Eversti Wille Stewen määrättiin vuonna 1976 Pääesikunnan operatiivisen osaston päälliköksi ja jo seuraavana vuonna kenraalimajuriksi ylennettynä päämajamestariksi. Sitä seurasivat Pääesikunnan yleisesikuntapäällikön tehtävät ja kenraaliluutnantin arvo vuonna 1981. Hän toimi silloin myös tärkeän Puolustusneuvoston pääsihteerinä. Menestyksellisen uran päätökseksi Wille Stewenille uskottiin vuosiksi 1986–1987 Lounais-Suomen sotilasläänin komentajan tehtävät.

Ratsuhevoset olivat kenraaliluutnantti Stewenille suuri kiintymyksen kohde ja ratsastuksesta muodostui hänelle elinikäinen mieluisa harrastus ja fyysisen kunnon ylläpitäjä. Omia ratsuhevosiaan hän koulutti ja käytännössä myös hoiti aivan viime vuosiin asti. Taitavana ja kilpailuissa menestyneenä esteratsastajana Wille sai nuoruudessaan unohtumattoman tilaisuuden valmentautua ja osallistua kaksiin Olympialaisiin. Hän toimi myös muutaman vuoden Suomen Ratsastajainliiton sivutoimisena päävalmentajana sekä myöhemmin liiton koulutus- ja valmennuspäällikkönä. Wille Stewen oli myös kymmenen vuotta Ratsujalostusliiton puheenjohtaja. Hänen kaudellaan aikaansaatiin muun muassa Seinäjoelle Suomen hevonen - Sotahevonen patsas. Kenraaliluutnantti Stewenin monista luottamustehtävistä mainittakoon Vapaudenristin Ritarikunnan hallituksen jäsenyys sekä ritarikunnan varakanslerin asema. Viime hetkiin saakka jatkuneita luottamustehtäviä olivat Stewenille Suomen Marsalkka Mannerheimin perinnesäätiön sekä Tolvajärven taistelijoiden perinneyhdistyksen puheenjohtajuudet. Ansioistaan kenraaliluutnantti Stewen palkittiin muun muassa 1.luokan Vapaudenristillä miekkojen ja rintatähden kera, sekä Suomen Liikuntakulttuurin ja urheilun ansioristillä. Hän oli monen yhteisön kunniajäsen.

Wille Stewen oli syvästi kutsumustietoinen upseeri. Jo kotinsa perintönä hän oli sisäistänyt tavoiteltaviksi arvoikseen korkeat sotilaan kunniakäsitykset, vilpittömän uskollisuuden ja toveruuden, rehdin oikeudenmukaisuuden sekä esimerkillisen esiintymisen ja käytöksen. Wille suhtautui kaikkiin ihmisiin, mutta erityisesti esimiehiinsä, arvokkaan kunnioittavasti, työtovereihinsa arvostavasti ja luottavasti sekä alaisiinsa vastuuntuntoisen huolehtivasti. Naisia tavatessaan hän yllätti heidät luontevalla käsisuudelmalla. Wille Stewenin persoonassa oli paljon sisäistä ja ulkoista karismaa.

Eläkkeelle jääminen oli kenraaliluutnantti Stewenille vaikeata. Hän kun tunsi ja tiesi olevansa elämänsä kunnossa. Vielä yli 60-vuotiaana hän selviytyi hyvin laskuvarjohyppääjän kurssista ja suoritti lyhyessä ajassa useita kymmeniä hyppyjä. Lain mukaan kenraalit pysytetään reservissä elämänsä loppuun saakka. Wille Stewen, jos kukaan, toteutti lain tarkoituksen tekemällä vapaaehtoista maanpuolustustyötä viimeiseen hengenvetoonsa saakka. Kenraali Steweniä jäävät kaipaamaan puoliso, poika, kaksi tytärtä ja kahdeksan lastenlasta sekä suuri joukko lähiomaisia ja ystäviä.

Jaakko Valtanen

Kirjoittaja on Wille Stewenin pitkäaikainen ystävä ja työtoveri. http://www.mannerheiminperinnesaatio.fi/