Projektin tarkoituksena on koota yhteen Suomen sisällissodassa kuolleiden ja vuoden 1918 tapahtumiin, sekä sotatoimiin että rauhanturvaamistehtäviin osallistuneiden henkilöprofiilit Genissä.
Valtioneuvoston ja Kansallisarkiston julkaisema Suomen sotasurmat 1914-1922 -tietokanta: hae henkilöä klikkaamalla tästä!
Suomen sisällissota käytiin Suomen senaatin eli hallituksen ja sitä vastaan kapinoineen Suomen kansanvaltuuskunnan johtamien joukkojen välillä 27. tammikuuta – 15. toukokuuta 1918. Senaatin asevoimina olivat valkoiset joukot ja kansanvaltuuskunnan joukkoina Suomen punainen kaarti, punaiset. Ulkovalloista Neuvosto-Venäjä tuki punaisia ja Saksan keisarikunta valkoisia.
Sisällissota oli osa ensimmäisen maailmansodan aiheuttamaa valtiollista ja yhteiskunnallista murrosvaihetta Euroopassa. Vuonna 1917 maailmansota johti Venäjän keisarikunnan hajoamiseen ja poliittiseen taisteluun vallasta sekä lopulta Venäjän sisällissotaan. Venäjän romahduksen seurauksena keisarikunnan osa, Suomen suuriruhtinaskunta, julistautui itsenäiseksi Suomeksi 6. joulukuuta 1917, mutta suomalaisen yhteiskunnan sisäisten jännitteiden korostuminen ja purkautuminen, valtiovallan hajoamisen kautta, johti vuoden 1917 kuluessa valtapoliittiseen ja sotilaalliseen kriisiin, jonka seurauksena maahan muodostui kaksi aseistetuilla joukoilla varustautunutta valtakeskusta.
Kriisi huipentui tammikuun lopussa vuonna 1918 sisällissotaan punaisten ja valkoisten välillä. Punaiset hallitsivat Etelä-Suomea, valkoiset Keski- ja Pohjois-Suomea. Molempien osapuolten sotilaallinen vahvuus oli noin 80 000 sotilasta. Venäjä tuki suomalaisia punaisia pääosin luovuttamalla punakaarteille aseita. Saksan armeija tuki valkoisia hyökkäyksellä Etelä-Suomeen, noin 13 000 sotilaan vahvuisin joukoin. Sodan ratkaisutaistelut käytiin Etelä-Suomen kaupungeissa maalis-huhtikuussa 1918; valkoiset joukot valtasivat Tampereen ja Viipurin, saksalaiset joukot valtasivat Helsingin ja Lahden. Punaisten hyökkäysvaihe helmikuussa 1918 päättyi lähes täydelliseen epäonnistumiseen. Saksa liittyi sotaan vasta huhtikuussa. Liittyminen lyhensi sotaa ja pelasti mm. Helsingin tuhoisilta taisteluilta.
Sisällissota päättyi valkoisen Suomen ja Saksan armeijan voittoon. Venäjän valtakausi päättyi Suomessa, mutta maa siirtyi keisarillisen Saksan valtapiiriin maailmansodan loppuajaksi. Saksan hävittyä suursodan suomalaisten joulukuussa 1917 saama itsenäisyys astui täysimääräisenä voimaan. Tällöin luovuttiin myös hankkeista muuttaa Suomi kuningaskunnaksi; maan valtiomuodoksi tuli tasavaltainen demokratia Euroopan läntisten suurvaltojen myötävaikutuksella.
Sisällissota on Suomen historian ristiriitaisin tapahtuma, jonka vaikutukset suomalaisiin ja suomalaiseen yhteiskuntaan ovat olleet poikkeuksellisen pitkäkestoiset. Kuten usein käy kansojen sisäisissä valtataisteluissa, sodan aikana ja sen jälkeen esiintyi laajamittaista terroria. Sotatoimien ollessa käynnissä molemmat osapuolet syyllistyivät poliittiseen terroriin ja raakuuksiin. Sodan kuluessa punaisten käsissä kuoli 1424 valkoista teloitettuna, 4 kuoli vankileirillä. Valkoisten käsissä kuoli 7370 punaista teloitettuna, 11 652 kuoli vankileirillä, suurin osa sotatoimien jo päätyttyä, sillä punaisten tai punaisiksi epäiltyjen vangitseminen ja teloittaminen jatkui laajamittaisesti vielä viimeisten taistelijoiden antauduttua. Kaikkiaan sisällissota vaati noin 38 000 uhria. Heistä noin 75 prosenttia oli punaisia, joita menehtyi eniten teloituksissa sodan aikana ja sodan päätyttyä vankileireillä nälkään ja tauteihin. Varsinaisissa taistelutoimissa menehtyi lähes yhtä paljon sekä punaisia että valkoisia. Terrorin uhreista vähemmistö oli valkoisia, ja myös Venäjän kansalaisia teloitettiin. Sodan muut uhrit olivat lähinnä taisteluissa kaatuneita saksalaisia ja venäläisiä sotilaita.
Sisällissota syvensi Suomen kansan kahtiajakoa. Voittanut osapuoli katsoi yhteiskunnan huonoimman aineksen nousseen Venäjän tuella kapinaan laillista hallitusta vastaan, joten hävinneisiin suhtauduttiin pitkälti kriminaaleina. Ensimmäisen maailmansodan lopputulos vahvisti kuitenkin maltillisten ja laaja-alaiseen kansalliseen ajatteluun suuntautuneiden väestöryhmien asemaa yhteiskunnassa. Tämä mahdollisti hitaan eheytymisen väestöryhmien kesken.
Suomen sisällissodasta käytetään muitakin nimiä kuten vuoden 1918 sota Suomessa, Suomen sota vuonna 1918, vuoden 1918 tapahtumat, murrossota, itsenäisyyssota, vapaussota, kansalaissota, vallankumous, luokkasota, punakapina ja torpparikapina. Katso: Suomen sisällissodan nimet
Lähteitä ja kirjallisuutta vuoden 1918 tapahtumiin liittyen
Ole hyvä ja täydennä luetteloa!
Nettilähteet
Kirjallisuutta
- Raimo J. Kinnunen: Sysmän sota (1967)
- Sture Lindholm, suom. Anu Koivunen: Vankileirihelvetti Dragsvik: Tammisaaren joukkokuolema 1918 (2017)
- Pentti Pylkkö: Kauhun kevät - sotaan osallistuneiden henkilöiden muistelmia Savitaipaleen rintamalta 1918 (2010)
- Jukka Rislakki: Kauhun aika - neljä väkivallan kuukautta Jämsässä 1918 (1995)
- Unto Kiiskinen: Kesän 1918 muistot
- Kai Häggman, Teemu Keskisarja ja Markku Kuisma: 1918
- Lauri Muranen: Punainen ja valkoinen Asikkala
- Tuulikki Pekkalainen: Lapset sodassa 1918
- Marjo Liukkonen: Hennalan naismurhat
- Marjo Liukkonen: Teloitusjonossa – Hennalan miesvankien kohtalot 1918–1919
- Virva Liski: Vankileirin selviytyjät : tuhat naista Santahaminassa 1918 (2020)
- Tuomas Hoppu, Jarmo Nieminen, Tauno Tukkinen: Sisällissodan taistelut/Kaatunut,.Kadonnut. Teloitettu. 2018
Projektisivun lähteet